Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €

Sauvakävely - Original Nordic Walking from Finland

Marko Kantaneva
+358 45 214 6681
marko(at)markokantaneva.com

Alun alkaen sauvakävelyn tyyppistä harjoittelua harrastivat pääasiassa vain maastohiihtäjät, koska sauvakävelyllä pystytään jäljittelemään hyvin läheisesti maastohiihdon perinteisen hiihtotavan tekniikkaa. Maastohiihtäjät käyttivät sauvakävelyä kesäharjoittelu muotona pitkillä vaelluksilla metsissä, poluilla, sauvarinteillä ja soilla jo ainakin 1930-luvulta lähtien. Aiemminkin on tiettävästi jo tehty sauvakävelyharjoituksia. Hiihtäjät ovat käyttäneet sauvakävelystä usein mielummin nimeä hiihtokävely, joka vastaakin paremmin hiihtäjien käyttämää sauvakävelytekniikkaa. Hiihtäjien tekniikka on vauhdikkaampaa ja agressiivisempaa kuin sauvakävelyä harrastavalla kuntoilijalla. Hiihtokävely on enemmänkin kuin reipasta marssia sauvoihin nojaten. Hyvin monilla tahoilla ja eri syistä on sauvakävelyä harrasteltu eri tavoin toteutettuna pitkin ajan kulkua. Jopa raamatun sivuilta löytyvät maininnat muutamasta viisaasta miehestä, jotka käyttivät sauvoja etenemisen helpottamiseksi erämaassa. Urheiluopistot ja hoitolaitokset maailman eri kolkilla ovat pitäneet tietyntyyppistä sauvakävelyä hoitojensa tukimuotona. Monet muutkin vapaa-ajan keskuksetkin ovat tarjonneet aikojen saatossa sauvakävelyä eksoottisena lisäliikuntamuotona arkisten ohjelmien lomassa.

Varsinaisesti sauvakävely nykymuotoisena kuntoliikuntalajina lähti maailmalla liikkeelle Suomesta keväällä 1997. Olin kehitellyt erilaisia sauvakävelyharjoituksia kurssiryhmille opiskellessani ja opiskelun ohella työskennellessäni vuosina 1994-1997 Suomen Urheiluopistolla Vierumäellä. Olin jopa liittänyt sauvakävelyn yhdeksi osaksi opintojeni lopputyötä (1996-1997) vaikka lajia ei tuolloin tiedetty olevan olemassakaan! Tämän tiesi myös kunnioittamani opettaja Risto Virtanen, jolle yhteydenotto Suomen Ladun toiminnanjohtaja Tuomo Jantuselta tuli. Tuomo kyseli Ristolta tekstiä artikkeliksi hullusta lajista ja paria tekniikka kuvaa, jossa käveltäisiin sauvojen kanssa. Risto kertoi ettei nyt taida kiireiltään ehtiä auttamaan, mutta tietää kyllä hyvän kaverin, joka asian varmasti hoitaa. Yhteystiedot Risto Virtaselta saatuani otin yhteyttä Tuomo Jantuseen ja esittelin itseni. Kysyin artikkelin sisältövaatimuksista. ”Kuusi (6) sivua vaati Tuomo”, ja kirjoitusurakka alkoi. Palkkioksi sovittiin 1000 silloista suomen markkaa ja stipendinä. Teksti valmistui varsin pian, koska olin jo aiheeseen keskittynyt liikunnanohjaus tilanteissa Suomen Urheiluopistolla sekä valmistellessani liikunnaohjaatutkintoni lopputyötä.

Pian tekstin lähettämisen jälkeen tuli tiedustelu Tuomolta takaisin. ”Kiitos tekstistä, olisiko mahdollista järjestää vielä kuvaukset Vierumäellä? Minä järjestän sauvoja Exelin kautta, hommaa sinä kuvausmallit paikalle”. Kuvauspäivä sovittiin ja sovittuna päivänä kuvaukset pidettiin Suomen Urheiluopiston maisemissa Vierumäellä. Kuvia otettiin niiden suuntaviittojen mukaan, mitä olin kirjoittanut Suomen Ladun jäsenlehteen. Kuvaus session päätteeksi menimme kahville, missä seuraan liittyi Exeli Oyj:n sauvojen tuotepäällikkö Taisto Manninen. Yhdessä Taiston kanssa innostuimme luonnostelemaan ensimmäisen sauvakävely sauvan mallin. Tarkemman suunnittelun kohteeksi otimme somman. Sitä pidin selkeästi ainoana tarpeellisena ja ehdottomana erikoisuutena sauvakävelysauvassa. Minulla oli monia harmillisia muistoja pitkiltä vaelluksilta hiihtovuosina, jolloin menoa haittasi usein sauvan piikkeihin tarttuvat oksat ja kaarnan palat. Tämä piti mielestäni välttää tulevassa tuotteessa. Piikin pitäisi olla tylppä, mutta kuitenkin tarpeeksi terävä pitääkseen hiekkapoluillakin. Pidin tuolloin luonnollisena sitä, että sauvakävely kuuluu ainoastaan metsäpoluille. Kuinka väärässä olinkaan. Piikin lisäksi halusin myös pienentää somman kokoa, koska suuri kokoinen talvisompa tarttui usein pensaisiin ja ruohikkoon. Halusin varmistaa ettei tämäkään seikka häiritsisi sauvakävelijän etenemistä kapeilla metsäpoluilla. Näillä muistiinpanoilla saimme ensimmäinen sauvakävelyn ”tuotekehityspalaverin” päätökseen. Samassa yhteydessä lähtiessään Vierumäeltä Taisto Manninen jätti minulle pinon sauvoja sillä tarkoituksella, että testaisin ja määrittäisin kolme mittaa sauvakävely sauvoille. Tuolloin elettiin aikaa, jolloin sauvakävelyä ei ollut olemassakaan. Epäilimme vahvasti, vaikka uskomme asiaan oli vakaa, urheiluväline kauppiaiden intoa ottaa uusi tuote kauppaan suurella tuotemäärällä.

Vierumäellä tapaamisemme jälkeen ei kulunut montakaan päivää, kun Taisto otti yhteyttä ja kertoi piirrustusten olevan valmiina. Sovimme uudelle tapaamiselle ajan ja tarkastelimme piirroksia kahvitauolla Kaskelan ruokalassa Suomen Urheiluopistolla. Piirrokset olivat varsin tyydyttävät ja vastasivat melko tarkkaan sitä suunnitelmaa, joka luotiin päiviä aiemmin. Sain Taiston vakuutettua, että investointi kannattaisi ja tuote on hyvä. Lähtiessä paiskasimme kättä ja Taisto vielä muistutti minua, että tutkisin sauvojen mittajakaumaa.

Tästä toisesta tapaamisestamme kului aikaa muutama viikko kun kännykkäni soi kesken aamukahvin nauttimisen. Numeronäytössä luki TAISTO EXEL. -”Taisto tässä Exeliltä terve, sain sen mainoslehtiseen kirjoittamasi tekstin jo kiitos, mutta oletko saanut sen mittataulukon jo valmiiksi? Sen vielä tarvitsisimme, että pääsisimme lajia markkinoimaan”. En ollut muistanut koko asiaa. Vastasin kuitenkin: ”Ihan pikku hetki, on aika paha paikka, voinko soittaa hetken kuluttua?”. Näin sovittiin. Samassa säntäsin ulos ja pihallamme sijaitsevaan varastoon. Otin varastosta nipun testisauvoja kainalooni. Vilkuilin hetken ympärilleni ja huomasin sitten naapurimme Pekka Nakarin seisovan pihalla lapsiensa leikkejä vahtimassa. Kysyin Pekalta, että onko hänellä hetki aikaa? Pekalta löytyi aikaa ja niin kaksi 190 cm pitkää miestä alkoi sauvakävelysauvojen mittatestin. Vuoroin käveltiin ja vuoroin arvioitiin miltä sauvakävely näyttää. Minä toimin kirjurina ja kirjasin tuloksia ylös. Yksi selkeä lähtökohta sauvan mitan hakemiselle kuitenkin minulla oli. Sauvan tulisi olla lyhyempi, kuin hiihtäjien käyttämä hiihtokävely tai rinneharjoittelusauva. Tämä olettamus sauvan pituudesta oli saanut vahvistusta pitämilläni sauvakävelytunneilla. Kenttätestauksemme päätyttyä menin kotiin ja istuin tietokoneen ääreen. Määrittelin mittataulukon kävelijän pituudesta 150 cm:ä aina 200 cm:lle. Sauvan mittoja oli käytettävissä kolme. Määrittelin nämä kolme mittaa olevaksi 120 cm, 125 cm ja 130 cm. Taulukon kertoimeksi määrittyi n. 0,72 x kävelijän pituus. Tänä päivänä laajemman mittavalikoiman mukaan suositus kerroin on 0,70 x kävelijän pituus. Voin siis todeta tänään että, hyvin meni ensimmäinen mittatesti. Tähän testityöhömme pohjautuva mittajakauma on käytössä sauvakävelysauvaa valittaessa tänäkin päivänä. Emme voineet aavistaa, kuinka tärkeää tehtävää olimme tuolloin alkukesän aamupäivänä suorittamassa. Myöhemmin on joskus ollut jopa hupaisaa keskustella sauvakävelysauvan oikeasta mitasta. Olen tarttunut teemaan silloin tällöin hieman kiusallani, kun joku on esittänyt ehdottomia näkemyksiä oikeasta mitasta viitaten sauvan valinta taulukkoon. Kyselen perusteluja heidän väitteilleen ja häkellyn usein kuinka tieteellisesti ihmiset asian ottavat. mm. Tämän mittajakauman luominen on saanut minut vakuuttumaan siitä, ettei toimivan ja asiallisen asian aikaansaaminen tässä maailmassa ole niin vaikeaa, kun on selvä näkemys siitä mitä on hakemassa.

Syyskesällä 1997 tuote Nordic Walker sauvakävelysauva oli valmis Exel Oyj:n puolesta. Sain ensimmäisenä Taistolta käyttööni kunnon ”työkalut”. Kirjoittamani artikkeli Suomen Ladulle oli pohjana myös Exelin markkinointi materiaalissa. Suomen Latu järjesti tapahtumailtoja levittääkseen lajia suomeen. Minä tein omaa työtäni Suomen Urheiluopistolta käsin. Syksyllä 1997 kävin myös kouluttamassa tai enemmänkin informoimassa ensimmäiset Suomen Ladun sauvakävelyohjaajat. Ensimmäinen talvi antoi jo viitteitä, että sauvakävelystä on tullut ympärivuotinen laji. Koko talven 1997-1998 saimme useammankin ohjaajan johdolla vetää päivittäin sauvakävelyryhmiä Suomen Urheiluopistolla. Tuolloin havaittiin, että sauvakävelyä haluttiin harrastaa ympäri vuoden myös kirjaimellisesti kotiovelta käsin.

Exelin tuotekehityksen seuraava askel oli asfalttitassun rakentaminen. Tämä avasi myös näkökulman siihen, että sauvakävelyä voidaan harrastaa missä maailman kolkassa tahansa ja milloin tahansa, koska sauvakävely se ei ole riippuvainen säätiloista tai vuodenajoista. Exel alkoi kypsytellä asiaa ja loi katseensa ensin euroopan markkinoille ja siellä nimenomaan ensin saksaan. Ensimmäisen ison lajiesittely jutun suomessa kirjoitin silloiselle omalle seuraava askel-palstalle Seura lehteen kesällä 1997.

Vuotta 1998 voidaan pitää sauvakävelyn hulluna vuotena suomessa. Harrastajamäärät pomppasivat suomessa miltei nollasta harrastajasta yli sadantuhannen vähintään kerran viikossa sauvakävelyä harrastavaan kansalaiseen. Vuosi 1998 opetti minulle paljon sauvakävelystä ja sen opettamisesta. Tein tuolloin ympäripyöreitä päiviä ja viikkoja sauvakävelyn parissa Urheiluopistolla ja sen ulkopuolella. Kehittelin lähes päivittäin uusia metodeja ja tapoja opettaa ihmisiä aina nopeammin ja helpommin lajin saloihin. Laji levisi todella nopeasti ympäri maan ja oli jatkuvana aiheena medioissa. Koulutustilaisuudet ”nyhjää tyhjästä” periaatteella ja Sauvakävelystä sauvaliikuntaan oppaan teko olivat virkistävää puuhaa, koska kaiken sai keksiä itse. Tuo aika loi suuntaviitat lajin kehittymiselle. Sauvakävelystä Sauvaliikuntaan omakustanteinen vihkonen oli vuoden 1999 keväällä valmis. Innolla opasta myytiin ja markkinoitiin muiden töiden ohella. Vihkosen perusteella tehtiin myös yhteistyössä Suomen Ladulle sauvakävely video 2. Työ sauvakävelyn parissa tuotti tulosta ja auttoi luomaan kontaktit kustantajaan nimeltä Gummerus. Melkein samantein ensi tapaamisella Gummerus Oy:n tiloissa sovittiin Risto Väisäsen kanssa keppijumppakirjan ja ”oikean” sauvakävelykirjan tekemisestä. Hyvät kontaktit Exel Oyj:n vahvistuivat myös lukuisten sauvakävelyyn ja sauvarullaluisteluun liittyvien yhteistyöprojektien kautta. Loppusyksystä 1999 rakensin Exelille ja K2 Skate Collegelle vielä sauvarullaluistelu koulutuspaketin. Kaikki tuntui olevan mahdollista sauvakävelyn nousun myötä. Kukaan ei enää ihmetellyt sauvoilla liikkujia. Mieluminkin kuului jopa pohdintoja malliin:” Voisikohan tuota uintiakin harrastaa sauvojen kanssa?”.

Vuoden 2000 keväällä perustettiin myös INWA ja Exelin markkinointijohtaja Aki Karihtala pyysi minut mukaan perustajajäseneksi sekä hallitukseen ja kouluttajaksi. Myöhemmin syksyllä solmittiin sitten myös työsuhde Exelin kanssa samojen osapuolien kesken. Niin alkoi opetteluni Exel Oyj:n sauvojen tuotepäällikön tehtävissä, joka myöhemmin muokattiin nykyiseen mallistopäällikön virkaan. Olin loistavassa asemassa, koska pystyin nyt vaikuttamaan kaikilla osa-alueilla lajin kehittymiseen. Lievästi ilmaistuna olin innoissani. Sauvakävely oli samalla elänyt siihen vaiheeseen, että vuonna 2000 jo melkein puoli miljoonaa suomalaista harrasti sauvakävelyä! Oli ilo näissä olosuhteissa julkaista vuoden 2001 keväällä oikea ja maailman ensimmäinen kirja sauvakävelystä ja rakentaa vielä huipputuotteita lajin harrastajille. 2001 aikana koottiin vielä uusi tiimi koostamaan kirjaa Personal Trainer. Lopputyötä kootessani Suomen Urheiluopistolla oli juuri tällainen Personal Trainer kirja tavoitteenani. Kiitos sauvakävelyn nousun, sain toteuttaa myös tämän unelmani.

Suurimman osan ajasta vuosina 2001 ja 2002 vei opettelu uuteen ammattiin Exelillä ja suomea sekä maailmaa kiertäessä INWA:n erilaisissa sauvakävelukoulutuksissa. INWA:n toiminta kehittyi jatkuvasti ja 2002 elokuussa oli suomessa koolla jo miltei 30:ä INWA:n pääkouluttajia ympäri maailmaa. Työn tulokset alkoivat näkyä myös kansainvälisesti. Useat välinevalmistajat olivat ottaneet sauvakävelyn mallistoonsa ja suhtautuivat siihen erittäin vakavasti. Sauvakävelystä oli kasvanut merkittävä teollisuuden ala. Hieman jo ”mestaria” hymyilytti.

2003 vuosi on ollut selkeää sauvakävelyn kansainvälisen kasvun aikaa. INWA:n Master Trainereiden määrä tuplaantui 2003 kevään aikana nousten noin kuuteenkymmeneen (60) kouluttajaan. Vuonna 2003 suurin osa aikaani kului sauvakävelyn tiedon jakamisessa. ”Kiertueen” koulutuksiin osallistujat tulivat: Saksasta, Itävallasta, Italiasta, Norjasta, Luxemburgista, Eestistä ,USA:sta, Islannista , Hollannista , Englannista, Tanskasta, Sloveniasta ja Kroatiasta. Näissä tapauksissa Muhammed meni aina vuoren luo joten matkustamista minulla riitti.

Jokainen opetustapahtuma jo valmiiden liikunnan huippuammattilaisten kanssa on äärimmäisen haastavaa, mutta myös opettavaista kouluttajalle. Paljon on auennut uusia näkökulmia näiden koulutusten mukanaan tuomissa keskusteluissa ja kanssakäymisissä eri kulttuurien kanssa. Samalla kuitenkin täytyy todeta ettei sauvakävelyn perusteet ole muuttuneet miksikään keväästä 1997. Tuolloin sauvakävelijä sai suomessa häpeillen ja myös huvittuneiden herjahuutojen saattelemana kävellä sauvat luimussa metsän suojiin. Tänään, kuluvana vuonna 2017, sauvakävelyn harrastajia on esimerkiksi Suomessa kyselytutkimusten mukaan jo yli miljoona enemmän ja vähemmän säännöllisesti sauvakävelyä harrastavaa kansalaista. Väkiluvun ollessa 5,5 miljoonaa kertoo se , että lähes viidennes suomalaisista harrastaa sauvakävelyä! Maailmalla arvioidaan olevan tällä hetkellä kaiken kaikkiaan n. 15 miljoonaa sauvakävelijää.

Sauvakävely nimettiin aluksi dementiakävelyksi , koska katsottiin että kävelijä on unohtanut suksensa kotiin. Pidettiin sauvakävelyä tuolloin myös muutenkin vain hullujen puuhana. Nyt tämä hullu villitys on levinnyt tasaisesti ympäri maailmaa, erilaisten kohderyhmien harrastukseksi. Uskon, että sauvakävely on kaikesta huolimatta kansainvälisesti vielä alkutaipaleella, mutta sen pohja on niin vankka, että siitä on helppo jatkaa matkaa...

Marko Kantaneva©