Marko Kantaneva | eKoutsi Blogi | Blog

Kuinka oppia juoksemisen taito?

Share |

Tiistai 28.3.2017 klo 12:08 - Marko Kantaneva


Varaa ja tutustu ilmaiseksi Running School juoksuvalmennuksiin

Harrastaessani kilpahiihtoa olin aina erityisen kiinnostunut kehittämään hiihtotekniikkaani. Pitkillä lenkeillä matkin esikuvieni tapaa, tyyliä hiihtää tasaiset ja ylämäet sekä tietysti loppusuorat. Ylämäkeen vuorohiihtoa menin hokkipidolla kuin Juha Mieto. Tasaiset työnsin pää vinossa kuin Harri Kirvesniemi. Luisteluhiihdossa varioin Gunde Svanin ja Maurilio de Zoltin välimaastossa, “tikkausta” ja pitkää liukua. Opin tietoisella metodilla eli mielikuvia käyttämällä ja matkimalla esikuvieni persoonallisia tapoja toteuttaa eri hiihtotekniikoita. Hiihtäminen ei poikkea juoksemisesta paljonkaan siinä mielessä, koska molemmissa joutuu maastonmuotojen mukaan varioimaan tekniikkaansa eli sopeuttamaan koordinatiivista kokonaissuoritusta – käsien ja jalkojen yhteistyötä, rytmiä. Jokainen hiihto- aivan kuin juoksuharjoituskin on kooste eri “tekniikoista”. Hiihdossa näitä ovat esimerkiksi tasatyöntö, vuorohiihto, yksipotkuinen tasatyöntö, vuoroloikka ylämäkeen jne. Kun taas juoksuharjoittelussa askelrytmi, tiheys ja pituus toimivat yleisimmin tekniikkavariaatioina, jotka juoksijan tulee osata käyttää hyväkseen edetäkseen tehokkaimmin ja energiaa säästeliäimmin. Vaikka maratonharjoittelussa onkin ensisijaisesti kysymys kestävyyden kehittämisestä voidaan kuitenkin, monotonisen asfalttijuoksun tai muun päivästä toiseen saman juoksualustan sijaan, pitää harjoitusmaasto vaihtelevana, saada aikaan jokaisen juoksulenkin aikana paljon tekniikkavariointia, taitoharjoittelua aivan kuten hiihtolenkilläkin. Juoksulenkin aikana tietoinen juoksutekniikan kehittäminen on hivenen vaikeampaa hahmottaa (etenkin kokemattoman juoksijan), kuin hiihdossa, mutta maasto ja maaston vaihtelut luovat juoksijalle arvokkaan ja huomaamattoman taidollisen harjoituskentän. Ihmisen liikuntakoneisto pitää vaihtelusta ja vaihtelevat ärsykkeet, kuten juoksulenkin aikana vaihtelevat maaston, reitin, polun muodot pitävät sen myös terveenä. Tätä tasainen ja monotoninen alusta ei missään nimessä tee – päinvastoin.

juoksijavenyttaaluunakyy.jpg

Pyrin toteuttamaan juoksua harjoitellessani samaa tapaa, jota olin käyttänyt hiihtoa harjoitellessani. Oppia matkimalla. Parantaakseni näin juoksutekniikkaani. Katselin kuinka kilpajuoksijat juoksevat ja yritin parhaani mukaan tikuttaa ja rullata samalla tavalla (koko jalkaterällä, päkiällä jne.). Juoksutekniikkaa en kuitenkaan onnistunut oppimaan samoin, kuin olin oppinut hiihtotekniikat. Matkiminen ei tuottanut samoin tavoin tulosta, vaan muokkasi juoksusta väkinäisen, raskaan ja rasittavan. Juoksemiseni taidollisen tason kiteytti tuolloin Tahuvaaran Urheiluopiston harjoituskentällä Kauko Ketolainen:“Kantanevalla on kova kunto, mutta se ei osaa juosta - sillä on asennettu jalat väärinpäin perseeseen kiinni“. Näistä Ketolaisen kommenteista en kuitenkaan lopullisesti lannistunut, vaan muutaman heikosti menneen hiihtokauden jälkeen päätin aloittaa uuden harjoituskauden heti kilpailukauden päätyttyä ja ainoastaan juoksemalla. Toukokuun loppupuolella olikin takana jo kohtuullisen paljon juoksukilometrejä sekä uusia kokemuksia juoksemisesta. Ensimmäistä kertaa tunsin päässeeni juoksemisen ytimeen ja osaavani enemmän. Juoksusta oli tullut monivivahteisempaa. Olin juossut erilaisissa vaihtelevissa maastoissa ja olosuhteissa. Tarkkaillut kellolla vauhtiani. Varioinut askeltiheyttäni. Spurttaillut ja irroitellut. Ennen kesälomaa olikin ilo juosta kevyesti maratonharrastajien yhteislenkillä. Kuuluin juoksijoiden joukkoon! Olin saanut ensimmäiset kokemukseni juoksemisen taidon oppimisesta ja tunsin jotain sen salaisuudesta.

Tällä matkalla tutustuin juoksun eri “koulukuntiin” ja tein niistä seuraavat muistiinpanot:

  • Yksi ryhmä on sitä mieltä, että kilometrit hiovat juoksijan tekniikkaa käyttäen esimerkkinään kovia tuloksia tehneistä juoksijoista, jotka eivät ole kyenneet suorittamaan yhtäkään koordinaatioharjoitusta uransa aikana. 
  • Toinen joukko on sitä mieltä ettei juoksua voi oppia tietoisesti vain juoksemalla. Tekniikkaa on heidän mielestään harjoitettava erikseen erillisillä harjoitteilla. 
  • Hännänvetoa käydään myös siitä, että tuleeko juosta päkiä voittoisesti vai kantapää edellä. Tähän on mielenkiintoista todeta ettei ihminen milloinkaan juokse kantapää edellä kaikkein luonnollisimmassa tilassaan - paljain jaloin. Tästä blogeissa myöhemmin lisää… 

MarkoKantaneva.Com juoksuvalmennuksen sisältö ja ohjeistus – “valmennuslinja” - limittyy kahden ensimmäisen edellä mainitun “koulukunnan” väliin ja mitä oikeaan juoksuaskellukseen tulee - käy myös siinä samoin.

Mitä taito sitten on? Taito on oppimiseen pohjautuva ominaisuus ja motorisia kykyjä joita käytetään tietyissä toiminnoissa. Motoriset kyvyt ovat synnynnäisiä ominaisuuksia. Taidot ovat puolestaan aina suhteessa johonkin tiettyyn suoritukseen esimerkiksi juoksemiseen…tästä lisää seuraavassa blogissa…

<< Varaa ja tutustu ilmaiseksi Running School juoksuvalmennuksiin >>

Avainsanat: juoksutekniikka, askellus, juoksu, tekniikka, kestävyysjuoksu, maratonharjoittelu