Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €

Personal training &
Lajivalmennus

Painonhallinta &
Maastohiihto

Juoksuvalmennus &
ONW Nordic Walking

Johdatus paljasjalkajuoksun saloihin

Keskiviikko 11.10.2017 klo 10:38 - Marko Kantaneva (Kantaneva M. Juoksemisen taito, Docendo Finland Oy 2010), kuvat: M.Kantaneva, Esa Sulkanen

Lukijalle: Kävin eilen vuosien tauon ja välilevypullistumien pitkän kuntoutuksen jälkeen juoksemassa alla kuvissa näkyvillä Feelmax kevytjuoksujalkineilla. Fiilis juostessa, sen jälkeen ja tänään aamulla on aivan mahtava. En varmasti ole sen kipeämpi jaloistani tai miltään kehon osin, kuin kengillä juoksun jälkeen. Itse asiassa tunnen olevani elastisempi ja vähemmän kipeä. Miten se on mahdollista? Harrastin paljasjalkajuoksua kirjoittaessani kirjaani "Juoksemisen taito". Innostuksissani ja muistiani virkistääkseni editoin silloin kirjoittamastani seuraavan kappaleen.

fullsizeoutput_1e9c.jpeg 

Kävely ja juoksu kuljettavat molemmat eteenpäin, mutta siihen yhtäläisyydet päättyvät. Ne eroavat hyvin merkittävästi toisistaan. Kävelyn perustuessa heilurimekanismiin, perustuu juoksu kuin elastisella kumipallolla hypähtelyyn. Kävelyssä painopiste siirtyy eteenpäin tukijalan varassa samaan aikaan vastakkaisen  jalan heilahtaessa kuin kellon heiluri. Vaikka kävely on ihmisen taloudellisin etenemistapa – se on sitä vain hyvin kapealla - noin viiteen kilometriin tunnissa (5 km/h) sijottuvalla nopeusalueella. Käveltäessä tätä nopeammin taloudellisuus heikkenee jyrkästi. Juoksussa taas jalat toimivat, kuin kumipallon tavoin ohjaamalla törmäysenergia elimistön elastisiin tukirakenteisiin. Juoksun merkittävin etu kävelyyn nähden on, että juoksun energiankulutus kilometriä kohden ei riipu nopeudesta. Juostaessa nopeammin kuluu luonnollisesti enemmän energiaa samassa ajassa kuin kävelyssä - mutta ei samalla matkalla. Samassa ajassa juosten etenee paljon pidemmän matkan kuin kävellen. Kävely on hitaan vauhdin vuoksi turvallista, koska törmäysenergiat ovat pieniä eikä se vaadi pitkälle kehittyneitä elimistön suojamekanismeja. Juoksussa tilanne on toinen. Vauhdin kasvaessa törmäysenergiat kasvavat. Kantapään törmäys tuottaa suuren voimapiikin, joka välittyy luiden kautta selkärankaan ja sieltä käsin aina päähän saakka. Toistuessaan väärin tämä saatta aiheuttaa kudosvaurioita ja äärimmillään voi johtaa jopa pysyvään juoksukyvyttömyyteen rasitusvammojen vuoksi. Tällaisia törmäyksiä vaimentamaan juoksukenkiin on kehitetetty ilmatyynyt ja oletettu, että ongelma on sillä ratkaistu. Näin ei kuitenkaan ole minkään vammatilastojen valossa tapahtunut.

markoRunBarefoot.jpg

Juoksuvammoja esiintyy enemmän kuin koskaan ennen, vaikka kenkien pitäisi olla paremmin suojattuja. Yksi syy tähän voi olla että, ilmatyynyt eivät toimi niinkuin niiden oletetaan toimivan, koska jalkaterän törmääminen maahan kantapää edellä estää nilkan elastisten rakenteiden luonnollista toimintaa. Sinällään rakenteensa puolesta ihmisen jalka sopeutuu juoksemiseen erinomaisen hyvin. Se sisältää runsaasti elastisia rakenteita, jotka voivat muuttaa hetkellisesti muotoaan muuttuvien jännitysvoimien alla ja palautuu aina entiselleen. Näitä elastisia rakenteita kutsutaan jänteiksi. Niitä sijaitsee jalkaholvissa, nilkkanivelessä sekä akillesjänteessä. Jänteiden tehtävänä on toimia jousten tavoin, joilla törmäysenergiaa hallitusti ohjataan askeleen tukivaiheen ensimmäisen puolikkaan aikana ja vapautetaan tukivaiheen toisen puolikkaan aikana. Tällainen luontainen mekanismi suojaa elimistöä vaurioilta. Jalan osuessa maahan jalkaholvi painuu hiukan, varastoi energiaa ja ponnahtaa sitten takaisin muotoonsa. Juoksu on aina taloudellisimmillaan silloin, kun askeleen kontakti tapahtuu päkiällä ja jalan kaikki normaalit paineesta johtuvat muodonmuutokset sallitaan tapahtuvan. Tämä joko paljain jaloin tai niinkuin artikkelin ensimmäisessä kuvassa esitetty, mokkasiinin tai vastaavan ohuella pohjalla suojattuna

Kaikki luonnolliset liikkeet, jotka mahdollistavat jänteiden normaalin toiminnan, on estetty moderneissa juoksujalkineissa seuraavasti: 

  1. Jalkaholvin muodonmuutoksen estää jalkineen pohjan tukikaari, 
  2. Nilkan pronaation pronaatiotuki 
  3. Akillesjänteen venymisen ilmatyyny, joka ohjaa törmäyksen virheellisesti kantapäälle. 

iStock_000072624085_Double.jpg

Poikkeuksen näistä tekevät ainoastaan ammattijuoksijoille tarkoitetut kevyet, vaimentamattomat juoksukengät. 

Mutta miksi tavallinen harrastaja ei voisi hyödyntää jalan luonnollisia rakenteita, jotka miljoonien vuosien evoluution seurauksena ovat taanneet ihmiselle kyvyn juosta ja joka kestää vertailussa minkä eläinkunnan lajia vastaan tahansa? Ei ole kovinkaan vaikeaa nimetä sitä ominaisuutta, joka tekee juoksujalkineesta ensisijaisesti hyvän suojavarusteen. Kengänpohja on juoksujalkineen ainoa selkeä ominaisuus, josta on varmaa suojaa juoksusta mahdollisesti johtuvia loukkaantumisia vastaan. Vaikka avojaloin juoksevat vakuuttavat, että tätäkään ongelmaa ei ole, koska heidän mielestään kaikkiin pahimpiin paikkoihin ei tarvitse jalkaansa laittaa. Silti pohjoismaisissa olosuhteissa “avojaloin” juoksua - jo vaihtelevien vuodenaikojen, kuten jään, lumen ja hiekoitushiekan terävien kivien vuoksi - kannattaa harrastaa pääasiassa erityisillä kevytjalkineilla varustettuna.

On mielenkiintoista, että varsinaisesti ei ole olemassa tieteellistä näyttöä modernin juoksujalkineen urheiluvammoilta suojaavasta vaikutuksesta – ja toisaalta ei myöskään ole näyttöä, että paljain jaloin juokseminen on hyväksi juoksijalle. Varmasti tiedetään ainoastaan se, että mitä kevyempi jalkine on, sitä taloudellisempaa juoksu on. Suuren massan liikuttelu kiedottuna jalkaterien ympärillä (kengät) kuluttaa paljon energiaa. Tähän verrattuna paljain jaloin juoksu on energiataloudellisesti kannattavampaa. Tämän eron tuntee ensilenkiltä lähtien. Jalat ja askel pysyvät keveinä lenkin alusta aina loppuun saakka. 

Mielenkiintoinen tieto on, että ihmiskeho on kehittynyt niin hyvin juoksuun soveltuvaksi, että se on pystynyt päihittämään kestävyysjuoksussa nelijalkaisia juoksuun erikoistuneita nisäkkäitä. Näännyttämällä nämä hengiltä. Kun eläimen on suuresta hetkellisestä nopeudestaan huolimatta pysähdyttävä jäähdyttämään kehoaan varjoon voi ihminen jatkaa kevyttä hölkkää tuntikausia (9-10 km/h) hikoilun jäähdyttäessä elimistöämme. Kun eläin ei saa hetkenkään rauhaa – läkähtyy se lopuksi hengiltä. Tämä on hämmästyttävä luontainen ominaisuutemme ja siihen peilaten ei tunnu kovinkaan uskottavalta, että tämän kykymme mahdollistavat ominaisuudet olisivat kehittyneet lajillemme aivan turhaan. Nilkka ja jalkaterä sellaisinaan syntymämuodossaan ovat tärkeitä iskunvaimentimia ja energian varastoijia. Jalkaholvi ja akillesjänne yhdessä kykenevät varastoimaan noin puolet juoksuaskeleen törmäysenergiasta. Tähän tosiasiaan nojaten ei ole syytä uskoa, että terve jalka tarvitsi juoksussa ylimääräistä tukea tai suojaa. Jokainen jalkapari on toki yksilöllinen ja lisätuesta voi olla joillekin hyötyä. Silti, moni tervejalkainen elää siinä uskossa, että jaloissa olisi jokin vika, vaikka vika itse asiassa onkin siinä, ettei jalkoja ole käytetty siihen tarkoitukseen - ja sillä tavalla - mihin ne ovat miljoonien vuosien aikana kehittyneet!

...Jatkan aiheesta seuraavassa blogissa. Sillä välin kokeilkoon ken uskaltaa!

 

Lisää kirjoituksia